Ihmettelin itsekseni miten joistakin liikkeistä on tullut jotenkin helpomman tuntuisia vaikka vastusta on tasaisesti kasvatettu, ensimmäisenä esimerkkinä tulee mieleen vinopenkkipunnerrus käsipainoilla. Luulen tietäväni vastauksen: kun liikettä toistaa riittävän monta kertaa niin liikerata hioutuu pikkuhiljaa mahdollisimman sopivaksi omalle kropalle. En hetkeäkään usko, että kaikki voivat tehdä kaikki liikkeet täsmälleen samalla tavalla, sen verran isoja eroja ihmisten ruumiinrakenteissa kuitenkin on. Mutta jossakin vaiheessa painot alkavat liikkua kuin kiskoilla ikään, edellyttäen että perusliikerata on edes sinne päin oikein.
Sen verran tuo koko kropan treenaaminen kerralla syö energiaa etten ole jaksanut käydä muissa jumpissa. Ja kohta ei ehdikään. Koulut ovat alkaneet, ja aivan kohta lasten harrastusrumba alkaa pyöriä täydellä teholla. Kun lapsia on neljä, kaikki harrastavat jotakin vähintään kolme kertaa viikossa ja harrastuspaikat ovat vähintään 8 kilometrin päässä kotoa niin Lepsämän Harrastustaxi Ky on liikkeellä tiuhaan tahtiin. Välillä naurattaa kun ensimmäinen kerta päivän aikana kun näen aamuvirkun puolisoni on se kun ajamme vastakkain välillä Klaukkala-Lepsämä, kummallakin kyytiläisiä mukanaan...
No, jos ehdin käydä salilla edes sen kolme kertaa viikossa niin hyvä. Ja vielä parempi jos mitään kremppoja ei tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti