perjantai 24. heinäkuuta 2015

Mä olen jo matkalla

Otsikko on J. Karjalaisen kappaleesta Tulppaani ja sadepisara...

Kesällä 2014 aloin havahtua siihen, että olo on jatkuvasti aivan kamala. Energiaa ei ollut yhtään mihinkään, kaikki kiukutti ja väsytti. Viimeinen heräte oli käynti silmälääkärillä, jolla oli paljon kokemusta diabetespotilaiden silmien tutkimisesta - omani näyttivät huolestuttavasti samanlaisilta. Siitä se ajatus sitten lähti.

Syksy 2014 meni sulatellessa enimpiä rasvoja. Tarkkaa lähtöpainoa ei ole tiedossa, mutta arvelisin painon olleen pahimmillaan 125-130 kiloa, mikä on todella paljon liikaa kun pituutta on 181 cm. Sitä ei enää harteikkuudella tai "painavilla luilla" selitetä.

Marraskuussa tein taas kahden vuoden sopimuksen Fit24-kuntoklubille Klaukkalaan. Aloitin maltillisen varovasti, pikkuhiljaa rasitusta kasvattaen, ensin kaksijakoisella itsetehdyllä ohjelmalla. Alkuvuoteen 2015 mennessä paino oli pudonnut noin 115 kiloon. Klubilla oli alkuvuodesta painonhallintaryhmä johon osallistuin - sen aikana paino ei tosin hirveästi pudonnut, mutta Inbody-kehonkoostumusmittausten mukaan rasvaa lähti jonkin verran ja lihaksia puolestaan tuli lisää. Joskus muistan lukeneeni, ettei samaan aikaan voi laihtua ja kasvattaa lihasmassaa. Tuon väitteen todenperäisyys riippuu hyvin paljon siitä miten tuo "samaan aikaan" käsitetään. Tietyllä yhdellä ajanhetkellä väite pitää paikkansa, sillä kroppa ei voi samaan aikaan olla anabolisessa ja katabolisessa tilassa. Anabolian aikana lihasmassan kasvattaminen siis on mahdollista, katabolian aikana taas on mahdollista polttaa rasvaa.

Lihakset ovat vastanneet treeniin melko hyvin. Keväällä 2015 kuvioihin on tullut mukaan myös aerobinen harjoittelu, johon alkusysäyksen antoi painonhallintaryhmän vetäjä Noora. Hän kaiketi huomasi taustatiedoistani, että olin pyöräillyt melko paljon nuorempana (nyt ikää 46) ja suositteli spinningin kokeilemista. Komeron perukoilta löytyivätkin sopivasti vanhat pyöräilykengät, joten menoksi vain. Olivathan ne ensimmäiset kerrat aika tuskaa, mutta periksi ei anneta. Taisi olla toisella spinningtunnilla kun ensimmäisten työkappaleiden joukossa oli Bon Jovin It's my life, ja jotenkin se oli viimeinen niitti. "It's my life, and it's now or never."

Vielä spinningiä kovempaa kolahti kuntonyrkkeily. Raakaa rääkkiä ilman turhaa hienostelua, mutta tekniikka ja keskittyminen ovat kuitenkin tärkeitä. Tunnin jälkeen tietää taatusti tehneensä jotakin. Kun vielä sain hommattua sopivammat hanskat isoihin räpylöihini niin melko harvassa ovat ne viikot kun tuo laji on tullut jätettyä väliin.

Missä mennään nyt? Painoa on sellaiset 117 kiloa, eli määrällisesti se ei ole juuri muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. Tunnen ja tiedän, että lihakset ovat varmsti kasvaneet, lisäksi niissä on todennäköisesti enemmän nestettä kuin alkuvuodesta johtuen kreatiinin käytöstä. Kreatiinia on lihaksissa luonnostaan, mutta sitä pystyy myös "tankkaamaan", ja se varastoi energiaa lihassoluihin. Kreatiini on myös yksi niistä harvoista lisäravinteista, joilla on oikeasti tutkittua positiivista vaikutusta harjoitteluun - suosittelen kaikille tutustumista tohtori Juha Hulmin eli Lihastohtorin kirjoituksiin. Toistaiseksi treenaan kolmijakoisella ohjelmalla, jossa jako on jalat - yläkropan työntävät lihakset - yläkropan vetävät lihakset. Aika iso osa Fit24:n painopakkalaitteista on jäänyt pieneksi, mutta onneksi vipuvarsilaitteita ja vapaita painoja riittää... Omana mittapuuna käytän voimanoston perusliikkeitä, 2 x 6 toiston sarjapainoja. Maastavedossa tuo paino on 140, kyykyssä 100 ja penkissä 80.

Mutta. Nyt pitäisi laittaa rasvaa palamaan, tavoitteena saada paino alle sadan kilon. Aikataulusta ei mitään tietoa, tapahtuu sitten kun tapahtuu. Jos tapahtuu. Jos onnistun saamaan itselleni sikspäkin yli satakiloisena niin viis numeroista... Alkaen ensi viikosta siis syöminen taas tarkkaan kontrolliin - kesän aikana olen antanut itseni hieman lipsua - ja uutta saliohjelmaa miettimään. Sen perusteella mitä olen lehdistä lukenut, niin intensiivinen, progressiivinen treenaaminen saa luvan jatkua, mutta kolmijakoisen ohjelman sijaan käydään koko kroppa läpi yhden treenin aikana. Se tosin tarkoittaa sitä, että treenipäivät ovat hieman erilaisia. Etenkin kyykky ja maastaveto ovat niin raakoja lajeja, että niiden laittaminen samalle päivälle tuntuu huonolta idealta, ja vielä kun samana päivänä pitäisi penkatakin... Tulevan mökkeilyviikonlopun aikana ehtii miettiä näitäkin asioita. Watch this space.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti